Suomen monopolijärjestelmää olla kiireenvilkkaa raivaamassa uuden lisenssimallin tieltä. Valtion lisäksi rahapelipalveluiden järjestäminen tulee jatkossa olemaan luvallista myös kotimaisen lisenssin hankkivilta nettikasinoilta.
Uuden lisenssimallin on määrä astua voimaan vuoden 2027 tammikuussa. Valtaosa tulossa olevan järjestelmän yksityiskohdista alkaa olla jo tiedossa, mutta pienet suunnanmuutokset ja tuunaukset ovat edelleen mahdollisia. Tässä artikkelissa tarkastelemme hieman sitä, kuinka rahapelien vapauttaminen on muissa Pohjoismaissa onnistunut ja mistä meidän päättäjämme voivat ottaa oppia.
Nettirahapelit muuttaneet tilannetta kaikissa Pohjoismaissa
Kotimainen rahapelien yksinoikeusjärjestelmä on palvellut valtion intressejä jo 1940-luvulta saakka. Rajat pelaamisen suhteen oli verrattain helppoa pitää kiinni silloin, kun nettiä ei vielä ollut keksitty. Ulkomaisia rahapelifirmoja ei yksinkertaisesti päästetty Suomen rajojen sisäpuolelle harjoittamaan ammattiaan. Laittomia ja luvattomia kasinoita ei perustettu, sillä ne eivät olisi voineet olla kannattavia ilman mahdollisuutta mainostaa palveluitaan. Toki pienimuotoista kansalaisten välistä pokerinpelaamista ja vedonlyöntiä esiintyi varmasti jo useita vuosikymmeniä sitten. Moiset pienen piirin pelailut olivat kuitenkin selkeästi eri mittaluokkaa kuin varsinainen rahapeliala.
Yksinoikeusjärjestelmän aidot ongelmat alkoivat vuosituhannen vaihteessa, kun kansainväliset rahapelifirmat pääsivät viemään kasinopalvelunsa nettiin. Enää Suomen valtionkaan ei auttanut pelkästään pitää rajojaan kiinni, vaan sen oli pakko aloittaa kilpailu tuulimyllyjä vastaan. Ulkomailta Suomeen netin kautta tarjottujen verovapaiden nettikasinoiden marssia markkinoille ei voinut estää, sillä netissä vallitsevat omanlaisensa säännöt.
Jonkin verran Suomessa on ulkomaisten nettikasinoiden laillisuudesta huolimatta puhuttu kyseisen pelitarjonnan laittomuudesta. Tämä on kuitenkin käytännössä ollut vain keino yrittää työntää muuta kuin valtion järjestämään toimintaa marginaaliin. Mitään laitonta ei kyseisissä palveluissa nimittäin ole, eikä tilanteessa lakia riko sen enempää ulkomainen kasinofirma kuin kotimainen pelaajakaan.
Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa on jouduttu toteamaan, että monopolijärjestelmä ei enää 2000-luvulla toimi. Yksittäiset monopolit eivät kykene kilpailemaan avoimella markkinalla tarjottujen kookkaampien pelivalikoimien ja tervetuliaisbonusten kanssa.
Ensimmäisenä ulkomaiset rahapelit toivotti tervetulleeksi Tanska
Tanska oli Pohjoismaista ensimmäinen, joka päätti avata markkinasta ulkopuolisille rahapelialan yrityksille. Tämä tapahtui jo vuonna 2012. Uusi järjestelmä on Tanskassa ollut suuri menetys, sillä Tanskan niin sanottu kanavointiaste on peräti 90 %, mikä on selkeästi korkeampi kuin Ruotsissa ja Norjassa. Kanavointiasteella viitataan prosentuaaliseen osuuteen, joka maassa tapahtuvasta rahapelaamisesta suuntautuu järjestelmän sisälle. Tanska toisin sanottuna pystyy pitämään kaikesta kansalaistensa rahapelaamiseen käyttämästä rahasta peräti 90 % oman järjestelmänsä sisällä.
Tanskasta on menestyksensä myötä tullut esimerkki siitä, miten vapautettu markkina tulee järjestää. Maan rahapelienkattojärjestön Spillebranchenin toimitusjohtaja Morten Ronde sanoo, että kanavointiasteen ylläpitämiseksi hyödynnetään huolellisesti kerättyä dataa pelaajien käyttäytymisestä ja järjestäjätahojen menestyksestä. Tanskassa toisin sanottuna pyritään varmistamaan, että myytävä tuote tekee kauppansa ja pitää myös asiakkaat tyytyväisinä.
Tanska käytti keräämäänsä dataa hyväksi muun muassa maailmanlaajuisen koronaviruspandemian aikana. Tuolloin Ruotsi tunnetusti asetti säännellyn markkinansa sisällä pelaajille pakollisia rahankäyttörajoituksia varmistaakseen, että pelaajat eivät pelaisi liikaa joutuessaan olemaan kotona eristyksissä. Tanskassa puolestaan todettiin, että pelaajat eivät oikeasti lisänneet peliaikaansa tai rahankäyttöään merkittävästi. Näin Tanskan hallitus pystyi olemaan sekaantumatta tilanteeseen ja ajamatta asiakkaita järjestelmän ulkopuolelle pelaamaan.
Myös Suomi saattaisi hyötyä Tanskan valitsemasta käytännönläheisestä suhtautumisesta lisensoituun markkinaan. Päätösten pohjaaminen tietoon ja kerättyyn dataan on mitä todennäköisimmin parempi idea kuin tunneperäinen ja puhtaaseen spekulaation pohjaava päättäminen.
Moni Suomessa pelkää liian vapaata markkinaa
Suomessa useat tahot ovat ottaneet kantaa kotimaista järjestelmää koskeviin alustaviin päätöksiin. Huomiota on herättänyt muun muassa suunnitelma siitä, että Suomessa tultaisiin jatkossa suhtautumaan aiempaa sallivammin rahapelien markkinointiin. Moni ajattelee, että markkinointi tulee lisäämään pelaamista, mikä puolestaan lisää peliongelmia kansan keskuudessa.
Tanskalaisen tutkimustiedon mukaan vapaus on kuitenkin paitsi asiakkaan, myös valtion etu. Mikäli järjestelmästä tehdään liian tiukka, ajaa se asiakkaat helposti pelaamaan järjestelmän ulkopuolelle, jossa turvallisuusasiat ovat paljon heikommalla tolalla. Esimerkiksi ulkomaisen Anjouanin lisenssin alaisuudessa toimivat kasinot eivät useimmiten suojele asiakkaitaan lainkaan peliongelmista. Lisensoidussa järjestelmässä asiakkaille puolestaan tarjotaan mahdollisuus asettaa talletus- ja tappiorajoja sekä pyytää pelitaukoa näin halutessaan.
Tanskassa markkinointi ja pelaamisen pitäminen turvallisen järjestelmän sisällä on pidetty verrattain vapaana. Toistaiseksi näyttää, että tämä on toiminut ainakin Tanskan kohdalla hyvin, vaikka politiikasta löytyy myös soraääniä, jotka haluaisivat kohentaa tilannetta vielä entisestään.
Tanskassakin omat ongelmansa
Vaikka Morten Rone onkin pääasiassa tyytyväinen maansa rahapelijärjestelmään, näkee hän siinä myös ongelmia. Hänen johtamansa Spillebranchenin mukaan valtiollisen Danske Spilin ei pitäisi pystyä kilpailemaan kaupallisten toimijoiden kanssa samalla, kun se pysyy valtiollisessa omistuksessa.
Ronde on jo vuosia ruotsalaisen vastineensa Gustaf Hoffstedin kanssa ollut sitä mieltä, että valtion pitäisi poistua kilpailulliselta rahapelialalta kokonaan. Sen mukanaolo aiheuttaa sekä Ronden että Hoffstedin mukaan eturistisriitoja, kun vastakkain kilpailevat valtio sekä yksityisyritykset.
Kenties myös Suomessa voisi olla hyväksi, mikäli Veikkaus siirtyisi yksityisomistukseen sen sijaan, että valtio pyörittää sitä vielä lisenssijärjestelmän avaamisen jälkeenkin.
Ruotsi lähinnä varoittava esimerkki
Siinä missä Tanskassa rahapelimarkkinan vapauttaminen on sujunut melko myönteisissä merkeissä, ei samaa voi sanoa Ruotsista.
Etenkin monet Ruotsin lisenssin hankkineet ulkomaiset toimijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että lisenssin säännöt ovat liian tiukat. Ruotsin lisenssin alaisuudessa firmat saavat tarjota asiakkailleen vain yhden ainoan tervetuliaisbonuksen, vaikka kasinoita olisi saman firman omistuksessa useita. Tämä bonusten nopea loppuminen on osaltaan aiheuttanut tilanteen, jossa monet ruotsalaiset pelaajat kääntyvät järjestelmän ulkopuolisten kasinoiden puoleen uusien etujen toivossa.
Ruotsin järjestelmä on siis elävä esimerkki siitä, kuinka monesti kasinoiden etu ja pelaajien etu ovat samalla viivalla. Mikäli kasinolle ei anneta tarpeeksi vapaita käsiä, eivät pelaajat halua pelata kasinolla vaan päätyvät viemään rahansa muualle.
Yhteenveto
On sinänsä hienoa, että Suomi on kaikesta huolimatta aikeissa avata rahapelialan kilpailulle. Toinen on tilanne Norjassa, joka pitää edelleen viimeiseen asti kiinni omasta monopolijärjestelmästään. Norjassa ei ole lähdetty vapauttamaan markkinaa lainkaan, vaan sen sijaan ulkomaista tarjontaa pyritään suitsimaan teknisin keinoin erilaisten blokkaustoimintojen avulla.
Jos Suomi haluaa mahdollisimman toimivan lisenssijärjestelmän, kannattanee meidän ottaa oppia Tanskan onnistumisista sekä Ruotsin virheistä. Aika yksin näyttää, miten tilanne jatkossa kehittyy ja kuinka hyvin uusi sinivalkoinen lisenssijärjestelmä saadaan maassamme toimimaan!